Joulukuu etenee hurjaa vauhtia ja jouluvalmistelut vielä ihan vaiheessa. No, eilen aloiteltiin joulusiivousta olkkarin hyllyistä ja Nana tietysti oli apurina tutkimassa kaikkea jännää, mitä hyllyjen kätköistä löytyi. Tuikkukupit oli edelleen kaikkein mielekkäimpiä. Lahjat on vielä hankkimatta, jostain kumman syystä perheen pienimmälle ja karvaisimmalle on lahjaideoiden keksiminen kaikkein helpointa. Nana tarvitsisi ainakin uuden pannan (pentupanta jää pian pieneksi). Vähän jämäkämpi nahkahihna olisi myös kiva, kun koira on kasvanut ja voimaakin on tullut lisää. Koiran hallitseminen ohuella mokkanahkaisella taluttimella alkaa olla hankalaa, jos Nana oikein intoutuu vetämään siinä. Eilen oltiin siskon kanssa jouluostoksilla ja Jumbon Faunattaresta löytyi koiranpeti, jonka perheen isäntäkin varmasti kelpuuttaisi... Musta pääkallopeti oli kokoluokaltaankin juuri sopiva sheltille, ehkä se pitää tosiaan käydä hakemassa pois ja laittaa pukinkonttiin... Nanallahan on tähän asti ollut petinä makkarissa meidän päiväpeittomme (tahdoinkin ostaa uuden ja nyt sen voi tehdä hyvällä syyllä, hahaahaa) ja olkkarissa lattiatyynyksi uhrattu sohvatyyny.
Nana sai tänään vihdoin kakkosrokotteet: nelosrokotteen tehosteen ja rabies-rokotteen. Neiti oli niin reippaana eikä edes huomannut rokotuspiikkejä rouskutellessaan namia. Toivon, toivon, toivon, että tämä oli viimeinen lääkärireissu ennen 1-vuotisrokotuksia. Johan tässä ollaan tarpeeksi lääkärissä rampattu yhden pienen pennun elämän aikana. Keuhkot kuulostivat edelleen priimalta ja Nanan vointihan onkin pysynyt tosi hyvänä nyt jo neljä viikkoa. Koirapuistoilua vältellään vielä, mutta rokotettuja koiria Nana saa tavata huoletta. Nana sai myös luvan alkaa tavata erästä pikkuprinsessaa. Nana ei nimittäin enää ole (lapsuuden)perheeni nuorin koira. Pikkusiskoni luona on viikon verran asustellut pieni mustavalkoinen pentunen. Kuvia varmasti luvassa, kun N&N ensi kertaa tapaavat.
Nanasta tulee muuten vielä konkari bussilla matkustamisessa. Tänään ihan pikkuisen jännitti bussiin noustessa, kun lääkäriin oltiin menossa, mutta sylissä Nana rentoutui samantien. Kotimatkalla bussissa olo ei jännittänyt enää pätkääkään. Oli muuten ihanaa mennä eläinlääkärille reippaan koiran kanssa, jonka ei tarvitse täristä pelosta ja jännityksestä odotushuoneessa. Onneksi kaikki inhottavat tutkimukset on Nanalle tehty Viikin eläinsairaalassa, niin omalle eläinlääkäriasemalle rokotuksiin voi mennä reippain mielin, kun sieltä ei ole samanlaisia ikäviä muistoja ja kokemuksia kuin Viikistä. Tätä nyt ei saa missään nimessä ymmärtää niin, etten olisi suunnattoman kiitollinen kaikille Nanaa Viikissä hoitaneille ja hoidosta, jota sieltä saimme. On vain kivaa, kun eläinlääkäri on koiralle sellainen paikka, jonne se menee hyvillä mielin ja turhia stressaamatta.
Pikkuisen taisi kuitenkin jännittää, kun nöpöläinen nukahti samantien jalkoihin, kun kotiin päästiin. :)
2 kommenttia:
Kiva että Nana on pysynyt terveenä :)!
Meillä on myös viimeisten joululahjojen metsästys meneillään. Onneksi Taavi on kelpuuttavainen kaikkien lahjojen suhteen, ettei haittaisi vaikka laittaisi vain vanhan sukan pakettiin, se varmaan vetäisi rallia talon ympäri se suussa ihan tyytyväisenä ;)
Nooh, ehkä nyt joulunaikaan jotain vähän hienostuneempaa kuintenkin! :D
Mä vähän veikkaan, ettei Nana tajua pakettien hienoudesta mitään, elleivät ne haise tosi herkulliselta. Mami sen sijaan olisi enemmän innoissaan myös niistä Nanan vähemmän tuoksuvista paketeista. :D
On ihanaa, kun Nana on pysynyt kunnossa! Itsekin uskallan vähitellen rentoutua ja stressaan päivä päivältä vähemmän sitä, että takapakkia tulisi. Nanahan on ollut nyt kuukauden suunnilleen yskimättä, joten kai sitä uskaltaa alkaa jo puhua terveestä koirasta tällainen vainoharhainen omistajakin. :D
Lähetä kommentti