 |
| Nana metsässä 14.5. |
 |
| Mysi metsässä 14.5. |
Metsäiset kuvat ovat tiistailta. Minulla oli töistä vapaapäivä ja me vietettiin melkein koko päivä tyttöjen kanssa ulkoillen. Päivällä käytiin lähimetsässä, josta nämäkin kuvat ovat. Vähän tietysti jännittääkin välillä kulkea metsässä, kun en tunne sitä vielä niin kovin hyvin. Mehän muutimme nykyiseen kotiimme viime vuoden loppupuolella ja tämä on ensimmäinen kevät ja kesä, kun tässä metsässä kuljetaan. Yhtään käärmettä en ole tässä kotimetsässä vielä nähnyt, toivottavasti en näekään. Muurahaiskekoja on paljon, mikä toivon mukaan tarkoittaa sitä, että käärmeet eivät meidän metsässä viihdy.
Metsäretken jälkeen jäätiin vielä nauttimaan auringosta omalle pihalle:
 |
| Nana näyttää mallia, kuinka aurinkoisesta kesäpäivästä nautitaan |
Koiria kuvaillessa onnistuin yllättäen nappaamaan Mysistä tällaisen kuvan. Juuri olin ehtinyt tuskailemaan, kuinka kaikki tarpeet ovat tullee sisään niinä lyhyinä hetkinä, kun sisällä olimme käyneet. Mysi on välillä nimittäin aivan ilmiömäinen pidättäjä. Usein olemme olleet toista tuntiakin unien tai ruokailun jälkeen ulkona eikä neiti ole tehnyt sinne mitään. Kaikkein turhauttavinta on se, kun koppaan papereilta pissapaikkaa etsivän pennun syliin, vien pihalle ja hätä unohtuu siinä ajassa ja ulkona alkaa aivan muut touhut kuin pissapaikan etsintä. Sitten syystä tai toisesta täytyy tulla käymään sisällä ja kas vain, pissat tulee samantien sanomalehdille. Tai välillä niiden viereen, kun hätä on jo niin kova, ettei papereille asti ehdi. Välillä olen ollut vähän tuskastunutkin tähän, mutta toisaalta yritän aina muistaa, kuinka pieni tyttö vielä on. Ei sen tarvitsekaan vielä olla sisäsiisti. Nyt viime päivinä Mysi on tehnyt enenevissä määrin etenkin pissoja ulos, mutta kyllä se edelleen vaatii välillä pitkiäkin hengailuja ulkona. Kun siellä ulkona on niin paljon kaikkea muuta kivaa touhuttavaa ja tutkittavaa...
Keskiviikkona meillä olisi ollut Nanan kanssa tokon alkeiskurssin ensimmäiset treenit, jotka lopulta päätin jättää väliin. Meillähän sattui iltapäivällä pieni kommellus ulkona, kun Mysi ilmeisesti päätti juhlistaa 11-viikkoisuuttaan nielaisemalla maasta kitusiinsa pureskellun purkan. Olin tietysti asiasta aivan sydän syrjällä huolesta, vaikka eläinlääkäriin soittaessani olivat siellä sitä mieltä, että mitään hätää ei pitäisi olla. Suurin osa ksylitolista nimittäin imeytyy pureskelijaan itseensä. En silti uskaltanut jättää Mysiä vahtimatta Nanan treenien ajaksi, vaikka pentu oma touhukas itsensä olikin. Lopulta päätin lähteä tyttöjen kanssa ulkoilemaan Vanhankaupungin lahdelle ja sen ympäristöön. Siinä olisi sitten Viikin pieneläinsairaalakin lyhyen ajomatkan päässä, jos tarvetta viedä Mysi hoitoon tulisi. No tarvetta ei onneksi tullut, ulkoilimme pari tuntia ihmetellen kalastajia ja mm. aitauksissa olevia hevosia ja poneja. Mysi oli niistä kovin kiinnostunut, mutta jäi katsellen tarkkailemaan suuria eläimiä järkevän matkan päästä.
Eilen perjantaina meillä oli taas kääpiötreffit, joilla tällä kertaa mukana oli veljet Paavo ja Luka. Viime viikolla näimmekin ainoastaan Paavon kanssa, kun koko pääkaupunkiseudun pentusakin treffipäivä ei meille sopinut. Mysi on veljiään selkeästi pienempi, mutta pysyy silti hyvin perässä poikien leikeissä. Eilen tosin Mysi meni jonkin verran myös omia menojaan tutkien ympäristöä. Olin ollut työpäivän jälkeen Mysin ja Nanan kanssa metsässä ja tytöt vetivät kovaa juoksurallia. Lepohetki metsäretken ja kääpiötreffien välissä jäi aika lyhyeksi. Nana ja Mysi ovat nyt ihan viime päivinä löytäneet yhteisen sävelen, mitä tulee juoksu- ja takaa-ajoleikkeihin. Mysillä on vielä vähän ihmettelemistä, kun Nana spurttaa kunnolla. Pieni pentunen jää siinä vielä ihan jälkeen. Kääpiötreffien jälkeen kävimme vielä nopeasti minun työpaikalla moikkaamassa paria työkaveria, jotka olivat iltavuorossa.
Autolla matkustaminen on alkanut muuten sujua paremmin. Nyt pari reissua on tehty niin, että Mysi ei enää huuda ja kilju häkissään, vaan matkustaa ihan tyytyväisenä ja hiljaisena siellä. Häkkiin joutuminen tietysti on tylsää ja sitä pitää hieman protestoida lähinnä häkistä karkaamista yrittämällä ennen kuin häkin luukku on kiinni.
 |
| Mysi, Luka ja Paavo 17.5. |
 |
| Mysi, Luka ja Paavo |
 |
| Paavo ja Luka |
 |
| Mysi ja Luka |
2 kommenttia:
Oivoi, kuulostaa hätkähdyttävän tutulta tuo ilmiömäinen pidätyskyky... Ihan kuin olisi Nopaasta lukenut! :D Tsemppiä!!
Lohduttavaa, ettei olla ainoita, joilla sisäsiisteyskasvatus edistyy hitaasti. Välillä tuntuu niin turhauttavalta, mutta toisaalta yritän olla ottamatta asiasta itse suurempia paineita, ettei koira vaistoa mun hermostuneisuutta. Nana oli noin 15-viikkoisena jo lähes sisäsiisti, mutta se olikin ollut jo kasvattajalla tosi paljon ulkona ja tottunut pissaamaan ulos, kun syntyi kesäkuun alussa. Kovasti yritän olla vertaamatta ja vaatimatta. :)
Lähetä kommentti