Meidän Mysi-vauva täyttää tänään jo 12 viikkoa! Hurjasti tuntuu tyttö kasvaneen kokoa nyt viime viikon aikana. Eilen Mysi kävi ensimmäisen kerran eläinlääkärissä hakemassa ensimmäisen rokotuksen. Pikkuprinsessa oli taas hurjan pätevä ja reipas koko eläinlääkärikäynnin ajan. Häntä vispaten meni moikkaamaan eläinlääkäriä ja pomppi korkeita loikkia eläinlääkäriä kohti. Tosi paljon tyttö sai kehuja reippaasta luonteestaan, vaikka kyllä eläinlääkäri vähän myös kauhisteli noita korkeita pomppuja liukkaalla lattialla. Odotushuoneessa Mysi ilmaisi tylsyyttään pariin kertaan haukkumalla. Myös eläinlääkäriin tullutta kovasti rohisevaa enkkubulldoggia piti komentaa vähän haukulla, mihin toki puutuin.
Lääkäri tunnusteli kauttaaltaan Mysin kropan ja kurkkasi korviin ja suuhun. Suun tarkastuksen kohdalla Mysi vähän venkoili. Olen itsekin huomannut, että Mysi on alkanut vastustelemaan suuhun koskemista sen jälkeen, kun useampaan otteeseen suusta on poistettu sinne sopimattomia asioita, joita Mysi erityisesti ulkona suuhunsa imuroi. Antoi kuitenkin lopulta lääkärin katsoa suuhun. Purenta oli tosi hyvä. Ennen rokotuspiikin tuikkaamista niskaan, kuunneltiin vielä Mysin sydänäänet. Sydän kuulosti täysin normaalilta. Rokotuksen laittoa Mysi ei huomannut ollenkaan nautiskellessaan broilerin sydäntä mun kädestä. Mitään rokotusreaktioita rokotuksesta ei tullut. Painoa Mysillä on nyt 2,5 kg. Lunttasin juuri blogista, mitä Nana on painanut ekoilla rokotuksilla. Painon mukaan tytöt ovat ainakin olleet samankokoisia ekalla rokotuskäynnillä, sillä Nana on painanut silloin aikoinaan 2,4 kg.
Maanantaina olin Nanan kanssa harkoissa ja lopulta päätin ottaa myös Mysin mukaan, koska miehellä oli omia menoja enkä hennonut jättää pentua illaksikin yksin kotiin, kun koirat olivat olleet jo työpäivän ajan keskenään. Tytöt ovat jääneet nyt tällä viikolla muuten yksin jäädessään samaan tilaan, koko asuntoon pois lukien meidän makuuhuone (jonne pääsy on estetty lähinnä siksi, että Nana tässä viime viikolla oli oksentanut sängylle päiväpeitolle sulamattoman luumassan). Neiti kuikelohan mahtuu edelleen niistä koiraportin pinnojen välistä ja on nyt keksinyt, kuinka portin päälle lisäesteeksi viritetty matto kierretään. Portti ei siis enää viime viikollakaan pentua pidätellyt, vaan kotiin tullessa molemmat koirat olivat olohuoneen puolella yhdessä. Sohvalle pääsy on estetty (Mysiltä, Nana pääsee edelleen sohvalle omaan rauhaan) nyt, kun Mysikin on jäänyt olohuoneeseen päiviksi Nanan kanssa. Joka tapauksessa, olimme siis koko konkkaronkka maanantaina Ojangossa.
Mysi tietysti vietti treenien ajan häkissä. Tytöt olivat myös yhdessä samassa häkissä mm. rataantutustumisen ajan. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun jätän tytöt samaan suljettuun häkkiin. Ihan sovussa tytöt siellä kuitenkin istuskelivat/makoilivat, vaikka joutuivatkin olemaan ihan lähekkäin. Mitään mölinöitä häkistä ei kuulunut ja tytöt olivat rauhallisia, kun palasin takaisin häkille. :) Mysi pääsi myös leikkimään agilitykentälle, jossa taistelikin tosi intensiivisesti lelusta. Pari kertaa neiti meni myös putkeen, jonka olin laittanut suoraksi ja ihan lyhyeksi.
Nanan treeneihin olin lopulta ihan tyytyväinen. Me sovittiin ryhmän kesken, että treenataan kahdessa lyhyemmässä pätkässä, joka sopi meille hyvin. Kouluttamassa meitä oli Marjo Hytönen. Tykkäsin kovasti hänen tavastaan kouluttaa. Tutustuttiin ensiksi rataan, jonka jälkeen käytiin rata yhdessä läpi erilaisten ohjausvaihtoehtojen osalta. Pariin kohtaan muutinkin omaa ohjaustani, kun treenikaverin siihen valitsema ohjaus olikin paljon järkevämpi eikä ollut tullut mulle mieleen ollenkaan.
Meidän eka treenipätkä oli vähän sähläämistä. Mulla ei meinannut mitenkään pysyä rata mielessä, kun keskellä oli hyppyhässäkkä, joka mentiin useampaan kertaan radan eri vaiheissa ja aina vähän eri järjestyksessä. Unohtelin siis rataa, mitä mulle ei yleensä tapahtu. Nanaakin taisi vähän ärsyttää mun sähläily ja itse aloin olla jo vähän kiukkuinenkin itselleni, kun sähläsin niin, ja fiilis laski siitä vähän. Oli kuitenkin myös tosi kuuma ilma, mikä selvästi vaikutti Nanaan, sillä meidän toinen pätkä myöhemmin illalla, kun aurinko ja lämpötila oli alkanut laskea, oli vauhdiltaan paljon parempi. Myös itse sisuunnuin ja treenitauolla kävin mielessäni rataa, jotta se pysyi mulla mielessä. Toisella treenikerralla mentiinkin lopulta vain paria kohtaa, jossa treenattiin lähinnä takaaleikkauksia sujuvammaksi.
Kyllä mä taas mietin, miten mua harmittaa se, että Nanan kaunis turkki selvästi vaikuttaa sen jaksamiseen ja haluun työskennellä, koska sillä on niin kuuma. Nanan turkkihan on tosi upea ja pohjavilla on todella tiivis. Kuumana kesäpäivänä huomaa jo ihan arjessa, kuinka turkki vaikuttaa koiraan. Se liikkuu hitaasti ja hakeutuu varjoon - ja läähättää alituiseen. Hurtan viilennysloimesta on ollut apua ja se pitäisikin kaivaa taas kaapista käyttöön. Mulla on pari kertaa käynyt mielessä myös, jos turkin ajelisi lyhyeksi kesäksi, kun Nanan kanssa kuitenkin harvakseltaan näyttelyissäkään käydään. Lyhyeen karvaan ajeltu soopeli sheltti on vain niin ruma yleensä. Ja auttaisiko se ajelukaan sitten minkä verran, kun pohjavilla on kuitenkin niin tiivis? Ihan nakuksi en koiraa kuitenkaan halua missään tapauksessa ajaa. Enkä ole miettinyt turkin ajelemista vain siksi, että voitaisiin kesäkuumalla harrastaa agilitya, vaan jo ihan siksi, että huomaan turkin vaikuttavan jo ihan arkeen, kun koira ei halua keskipäivän aikaan muuta tehdä kuin makoilla varjossa tai oleskella sisätiloissa. No, mietitään ja katsellaan...
4 kommenttia:
Me ajeltiin Tepon karva tuollaiseksi sentin, parin mittaiseksi :) Eikä se ruma ole ollenkaan, vaikka tietysti alkuun näyttikin vähän oudolta; nyt siihen on jo tottunut ja suoraan sanottuna tykkään tuosta kesätukasta paljon pitkää pehkoa enemmän :D Koiran liikkeet näkee paremmin, se on paljon virkeämpi, sen ilmeet näkyvät eri tavalla ja sen on itsekin selvästi paljon parempi olla :) Suosittelen kyllä jos nyt jo Nanalla on kuuma. Tepon blogissa on kuvia siitä, turkki kasvaa kyllä hirmuista vauhtia ja sitä joutuu varmasti kesän mittaa lyhentelemään useampaan kertaan.
Ja ehdottomasti yksi suuri plussa vielä tuolla lyhyellä tukalla on - punkit huomaa huomattavasti helpommin! Meillä on niitä mökillä aika paljon ja tarkastukset on nyt paljon vaivattomampaa tehdä, kun ei tarvitse kaivautua paksun turkin läpi iholle :)
Meillä Seti käytettiin trimmaajalla viime kesänä. Koira käytiin tarkasti läpi harjan kanssa ylimääräisten pohjavillojen saamiseksi pois ja lopulta pestiin, että loputkin irtoaisivat. Samoin ajettiin masusta ja kainaloista karvat.
Lopputuloksena oli hyvin iloinen koira, eikä meno juurikaan hidastunut kesäkuumalla. Järvessä se kyllä tykkäsi olla mahdollisuuksien mukaan. Suosittelen, mikäli ei koiraa halua lyhytkarvaiseksi ajaa/leikellä. :)
Ihanaa, kun teillä menee tytöillä niin hyvin yksiin, että voivat jo olla keskenään päivät!
Miten Mysi malttaa odottaa häkissä hiljaa? Ja miten te ootte lähteneet sitä treenaamaan? Jos treenaan Sannin kanssa ja Paavo odottaa itsekseen kentän laidalla niin.. no, hermot menee jokaisella.
Susu, olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona myös tota mahan ajelemista ainoastaan. Nana kun ei edes ui, mikä viilentäisi vähän oloa kuumana kesäpäivänä.
Saana, ei me oikeastaan olla treenailtu häkissä hiljaa olemista. Autossahan Mysi huusi alkuun häkkiin joutuessaan, mutta ei reagoitu mitenkään huutoon, joten pian huuto väheni/loppui. Nyt vinkuu enää harvakseltaan automatkoilla. Treeneissä kun olen jättänyt Mysin häkkiin yksin, on se hetken vinkunut protestina, mutta rauhoittunut pian. Treenien aikana mulla ei ole häkkiä kentän laidalla, vaan autossa takaluukussa, jolloin näköyhteyttä kentälle ei ole (mikä voisi kiihdyttää koiraa). Nanan kanssa olen käyttänyt ohutta vilttiä vielä näkösuojana häkin päällä esimerkiksi talvikaudella, kun mulla on häkki hallissa. Nanaa se rauhoittaa, kun se ei näe mua esim. kentällä tutustumassa rataan.
Lähetä kommentti