Tehis Cupissa ja yksi pieni vesipeto

Me suunnattiin maanantaina agilityharkkojen sijaan treenaamaan kisanomaista suoritusta HSKH:n järjestämään Tehis Cupiin Ojankoon. Tarkoituksena oli jäädä treenaamaan vielä treenihinkin, jos Nanan vire riittäisi, mutta kisaradan jälkeen päätin sen riittäneen meille. Nyt jälkikäteen löydän radasta hyviäkin juttuja paljon, vaikka itse radalla mua harmitti hirveästi Nanan matala vire ja vauhti. Hieman turhauttavaa, kun tiedän koiran parhaimmillaan menevän tuplasti sitä vauhtia, mitä se nyt meni.

Toisaalta matala viretila oli hieman ennakoitavissakin. Tämä oli taas kevään ensimmäinen treeni ulkona hallikauden jälkeen, ja Nana on tupannut reagoimaan herkkiksenä näihin siirtymiin juuri niin, että vauhti on alkuun kadoksissa. Vireeseen vaikutti varmasti kuitenkin myös muut ympäristön häiriöt: uusi kenttä (kerran aiemmin ollaan käyty HSKH:n kentillä), suuri määrä koiria ja ihmisiä, yleinen hälinä ja kuulutukset. Nana reagoi herkästi kaikkeen tällaiseen. Lisäksi startattiin alkupäässä, joten meille ei jäänyt aikaa ns. totutella ympäristöön, sillä ilmoittautumisen jälkeen ehdin lämpätä koiran, viedä sen autoon rataantutustumisen ajaksi ja sitten muutamat spurtit enää ja radalle. Yritin leikittää Nanaa ennen radalle menoa vireen nostamiseksi, mutta Nana ei halunnut leikkiä. Siinä vaiheessa tiesin, että vauhti ei tulisi huimaamaan päätä. Päätin kuitenkin ottaa kisan ihan treenin kannalta enkä turhan vakavasti. Osallistuttiin mölliradalle. Tulos oli lopulta 0 ja sijoitus vissiin seitsemäs. Tässä meidän rata:

Tehis Cup 6.5.2013 from Janita on Vimeo.

Radan plussat:

+ Nana jäi lähtöön ja tuli vasta luvan saatuaan!

+ Nana otti kontaktit, vaikkakin hitaasti, otti kuitenkin!

+ Tein ne ohjaukset, jotka suunnittelin rataantutustumisessa. Ehtimisessä ei tällä vauhdilla ollut ongelmia.

+ Nana tuli ohjauksen mukana.

+ Nana teki radan (18 estettä) putkeen ilman palkkaa. Kerran kääntyi katsomaan mua radalla sillai, että joko palkka tulee.

 

Radan miinukset:

- Matala vire ja vauhti

- Nana jää takaputken ulostulolla haistelemaan molemmilla kerroilla, oliskohan ollut jotain namia sinne tippunut... Ehdotonta plussaa kuitenkin se, että ei jäänyt jumiin haisteluun, vaan jatkoi rataa. Hetken ajan jo nimittäin mielessäni ehti käydä, että lähteekö se nyt vain haistelemaan ympäri kenttää.

- Omien ohjausten ajoitus, esimerkiksi persjättö puomia ennen... Hyvin Nana seivailee kuitenkin ja antaa anteeksi.

-MUN OMAT KÄDET! Miten ne voi heilua noin edelleen, vaikka kohta kaksi vuotta kouluttajat ovat mulle asiasta sanoneet?! Ihan kuin se koira ei hyppäisi, jos en heilauta kättä ylöspäin, ei juma! Tämä on ensimmäinen kunnolla videoitu treeni ja tätä videointia täytyy ehdottomasti harrastaa enemmänkin. Varsin opettavaa ja valaisevaa katsoa videolta omaa ohjaamista ja sen puutteita. Olen tässä viime päivät muun muassa ihmetellyt, kuinka Nana koskaan on oppinut tekemään agilitya, kun ohjaaja on tällainen heiluva heinämies.

 

Olin ottanut myös Mysin mukaan Tehis Cupiin katselemaan ja ihmettelemään hälinää ja tunnelmaa. Hirveän hieno ja reipas pieni se oli. Tättähääränä tuli meidän mukana eikä säpsyillyt mitään tai vaikuttanut muutenkaan reagoivan hälinään, ympärillä oleviin koiriin tai ihmisiin, kuulutuksiin tms. Taisteli myös niin hurjana lelusta, vaikka ohi kulki isojakin koiria. Tuntui siltä, että muu ympäristö lakkasi olemasta, kun otin lelun esiin ja Mysi fokusoi kaiken keskittymisensä leluun ja sen repimiseen. Jos tässä olisi mulle kasvamassa toinen vähän vähemmän häiriöherkkä harrastuskoira... Tosi ihanaa oli katsoa, kuinka Mysi reissussa toimi ja leikki, erityisesti kun Nanan kanssa kaikki tällaiset uudet tilanteet, joissa siltä odotetaan jotakin, ovat niin haastavia usein, koska Nana reagoi niin herkästi ja vahvasti ympäristöön.

 

Samainen ärripurri-tättähäärä kävi myös ensimmäisen kerran uimassa samaisena maanantaipäivänä. Me oltiin pari kertaa aiemmin kuljettu pienen matalan, virtaavan puron ohi ja kuljetti sen yli pientä siltaa pitkin. Mysi on kovasti sillan laidalta aina vettä tuijotellut ja puron rannaltakin käynyt vettä ihmettelemässä todella kiinnostuneena. Neiti on näyttänyt aina siltä kuin se voisi hypätä milloin tahansa veteen. Maanantaina kuljettiin kolmatta kertaa siitä yli ja mulla oli Mysi vapaana. Eipä neidille enää riittänytkään ylittää puroa siltaa pitkin, vaan hän juoksi vauhdilla puroon. Vedessä Mysi veti hurjaa rallia edestakaisin siellä pulikoiden, minkä jälkeen alkoi riemukas pentuhepuli. Mutta suvusta löytyy kuulemma muitakin vesipetoja! Tämän jälkeen Mysi on käynyt pulahtamassa myös vähemmän puhtaassa mutaojassa ja tähystellyt parilta muulta pikkusillalta alapuolella olevaa vettä. Mitään syviähän nämä ojat ja purot tässä lähistöllä eivät ole. Meidän lähistöllä virtaavan kosken rantaan sitä ei kuitenkaan ehkä tohdi vielä viedä, ihan vain varmuuden vuoksi...

 

Mysin paino muuten ma 6.5. tasan 2,0 kg, kun piipahdettiin Mustissa & Mirrissä. Nana puolestaan painoi 6,0 kg.