Nana 3 vuotta!

Rakas ensimmäinen ihkaoma koirani Nana-nuppunen täytti eilen jo 3 vuotta! Onnea mun pienelle erityiselle pikkuketulleni!

 

 

Syntymäpäiväänsä Nana vietti ensin tylsistymällä ihmisten työpäivän ajan kotona, mutta illalla oli luvassa pihabailut Mysin kanssa ja tokoilua tokokurssilla.

Tokotreeneihin olin tosi tyytyväinen. Auton lämpömittari näytti 30 celsiusastetta, joten lämpöä piisasi. Ennen treenejä pidin Nanalla Hurtan viilennysloimea päällä, kovin pätevänä pikkuinen haukkuin heti tokokentälle päästyään, että nyt mami toimintaa mulle!! Nana tunnisti jo kentän ympäristöstä, mihin ollaan menossa, - niin kova kiskominen hihnassa alkoi parin sadan metrin päästä kentältä. Tokotreeneissä en huomannut kuumuuden vaikuttavan samalla tavalla treenaamiseen kuin agilitytreeneissä. Toki lajitkin ovat hyvin erilaisia. Tehtiin lyhyitä treenejä, joiden välissä vein Nanan aina varjoon.

 

Treenattiin tällä kertaa paikkamakuuta kahteen kertaan ja ekaa kertaa häiriön kanssa. Treenit alkoivat ekalla paikkamakuutreenillä, jonka aikana kouluttaja käveli koiran ja ohjaajan välistä. Itse olin n. 3-4 metrin päässä Nanasta. Hyvin neiti pysyi paikallaan. Mehän ollaan treenattu jo ennen kurssia paikkamakuuta itsekseen vähän, mutta olen silloin käyttänyt käskysanana "paikkaa", jota käytän yleensäkin arjessa ja esimerkiksi agilityn lähtötilanteissa. Kouluttajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että tokon paikkamakuulle pitäisi olla ehdottomasti eri käsky, sellainen, mistä koiraa ei kutsua luokse/radalle tms. Käskyn tulisi olla sellainen, että koira ymmärtää, että siinä maataan/istutaan vaikka maailman tappiin. Nana hiffasi tosi nopeasti, ihan parissa päivässä, että ihan samasta paikallaan makaamisesta on kyse, vaikka vaihdoin siis paikkamakuun käskyä "paikasta" "stay"-käskyksi. Lopetettiin treeni myös toiseen paikkamakuutreeniin, jolloin kouluttaja pujottellen käveli koirien välissä. Nana kesti hyvin paikallaan tämänkin häiriön, toki annoin varalta käskyn uudelleen juuri ennen kuin häiriö tuli meidän kohdalle. Nana ei lopulta edes kääntänyt katsettaan taaksepäin kouluttajan kulkiessa Nanan takaa. Tästä superkehut ja palkka! Jottei nyt ihan hehkuttamiseksi menisi, niin kerran Nana lähti paikkamakuusta ihan treenin lopussa. Olin palaamassa palkkaamaan, n. 5 metrin päässä toinen koirakko leikki (tästä kouluttaja sanoikin, ettei ole kovin reilua näin alkuvaiheessa tuottaa paikkamakuuta treenaavalle koirakolle näin suurta häiriötä), Nana lähti mua vastaan häntä heiluen, kun olin n. 1,5 metrin päässä siitä. Palautin koiran paikoilleen, jonka jälkeen tehtiin vielä 2 onnistunutta paikkamakuuta.

 

Paikkamakuun lisäksi treenasimme vähän seuraamista taluttimetta. Mä sain noottia siitä, että olen kumartunut koiran ylle liiaksi. Mutta kun tuntuu, etten muuten näe tuota pikkutirriäistä, että seuraako se oikeassa kohdassa. Mulle siis kotiläksynä se, että pidän katseen ylhäällä ja olkapäät ryhdissä ja rintamasuunnan suoraan eteenpäin. Mun mielestä Nana olisi saanut seurata tiiviimmin, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että Nanan seuruupaikka on oikein hyvä...

 

Tehtiin myös ruudun alkeita eli ruutuun lähettämistä. Muut koirakot harjoittelivat lelun avulla, mutta itse päädyin treenaamaan ruutuun juoksua namialustalla. Epäilin nimittäin, kuinka Nana suhtautuisi itselleen vieraan ihmisen leikkiin houkutteluihin (todennäköisesti nuivasti) ja ruutuun jätettyyn kuolleeseen leluun (todennäköisesti ei voisi vähempää kiinnostaa). Kuumuudesta huolimatta nami toimisi meidän ahneen pikkupossun kohdalla aivan varmasti. Kävin näyttämässä siis Nanalle namialustan ruudussa, jonka jälkeen kannoin sen ruudun ulkopuolelle ja lähetin ruutuun. Nana irtosi kovaa vauhtia namialustalle etäisyyttä ruudusta oli toistoilla n. 4-10 metriä. Kaikki ruutuun juoksut yhtä vauhdikkaita.

Nana 5.6.2013 3 vuotta

Loppuun vielä rakennekuva 3-vuotiaasta Nanasta. Turkin olisi ehkä voinut harjata ennen kuvaamista. Nanalla on nyt meneillään karvanlähtö, mistä johtuen se näyttää vielä rönttäisemmältä, kun irtokarvaa ei ole harjannut turkista pois. Kuva voisi olla myös tarkempi, mutta en viitsinyt alkaa nurisemaan liiaksi miehelle, joka kerrankin lupautui kuvaamaan koiraa mun seisottaessa sitä.