Johan tässä ehdittiinkin pari viimeistä viikkoa palella iltaisin ulkotreeneissä, kun kunnollinen koiraharrastaja kyllä muisti pakata treenireppuun mukaan takit koirille, mutta omat sormikkaat unohtuivat kotiin. Eilen kuitenkin siirryttiin treenaamaan sisähalliin, kun hallikausi alkoi.
Me treenataan hallikausi Vuokkoset-areenalla, joka on suhteellisen iso koiraurheiluhalli (sisältää viisi treenikenttää), joten hälyä, melua ja häiriötä riittää. Mysi ei ollut käynyt ennen eilistä aiemmin koiraurheiluhallissa ja pikkuisen mietin, mitähän neiti tuumaa kaikesta siitä hälinästä ja kaikuvista äänistä. Mysi reagoi lopulta aikalailla niin kuin olin arvellutkin. Se sähläsi tyypilliseen tapaansa häntä heiluen ja oli menossa tervehtimään jokaista. Hetken sählättyään se alkoi tarkkailla enemmän ympäristöä, jolloin häntä laski alas ja se hakeutui mun jalkojen juureen ihmettelemään uutta ympäristöä. Mysi istui siinä jalkojeni vieressä pari minuuttia katsellen, kun se tuumasi, ettei tämä nyt niin jännä juttu ollutkaan ja mysimäinen touhottaminen jatkui ja häntä alkoi taas huiskia ylhäällä. Reipas pieni!
Samanlainen kentän laidalla huutaja tuo kyllä vaikuttaisi olevan kuin Nanakin. Häkissä neiti vinkui, jos mami kehtasi olla niin julma, että jätti pikkumustan sinne tylsistymään. Pariin kertaan haukahtikin protestiksi. Melko pitkään jaksoi vinkua, ennen kuin rauhoittui odottelemaan, ja draamakuningattaren tyyliin vinkuminen alkoi heti, kun Mysi huomasi mun katsovan häkkiä kohden. Häkin ulkopuolella kentän laidalla odottelu olikin vuorostaan kurkku suorana kiljumista, kun pikkuneidin mielestä lienee kohtuutonta se, että joku muukin saa treenata. Tosi kiva. Kävimmekin useampaan kertaan pienellä happihyppelyllä rauhoittumassa hallin ulkopuolella.
Mitään uutta ei varsinaisesti eilen treenattu, vaan keskityttiin leikkimiseen ja pieneen treenailuun uudessa ympäristössä. Mysi leikki reippaasti, ihan yhtä kiihkeästi kuin muuallakin. Leikin lisäksi treenattiin siivekkeiden kiertelyä eri tavoin, välillä putkeen sujahtaen. Pieni turbomoottori taisi herättää ihastusta kouluttajassa jonkin verran. Mutta kyllähän se onkin superhieno pieni!
2 kommenttia:
Näkyy olevan vahvasti periytyvä piirre tuo äänekkyys :-) Me ei voida odottaa hallissa häkissä, tulee läpi. Suosiolla odottaa autossa.
Kirsi, mä toivoisin, että Mysi malttaisi odottaa häkissä hallissa. Talvella on nimittäin vähän turhan kylmä kylmässä autossa koiran odotella. Hallissa on kuitenkin se +10 astetta. Vielä ei ainakaan ole yrittänyt häkistä ulos, mutta huutokonsertti on melkoinen.
Lähetä kommentti