Jotain on tapahtunut

 

Tällaista treenattiin pikkumustan kanssa menneenä maanantaina. Ensin alkuun treenattiin pätkää 1-7 vahvistaen perusohjauksista valssia ja meille viime kerralla uutena tullutta sokkaria. Valssit ja sokkarit tehtiin siis esteiden 2 ja 3 sekä 5 ja 6 väleihin. Mysi tuli sokkariohjaukseen kuin olisi tehnyt niin aina. Ihan mielettömän upea pieni sylirotta! Pikkurotta lumosi myös kouluttajan painellen putkesta 2 putkeen 4 välin sellaista vauhtia, että perässä en itse pysynyt. Onneksi Mysi irtosi putkeen hyvin. Palkkasin alkuun heti jokaisen ohjauksen jälkeen, mutta loppuun tehtiin pätkä 1-7 putkeen ja palkka tuli vasta 7.hypyn jälkeen.

 

Jotain on tapahtunut myös oman liikkumiseni suhteen, koska ensi kertaa Mysin kanssa radalla liikkuminen tuntui tutulta ja hyvältä eikä sellaiselta epävarmalta haparoimiselta kuin miltä se on tähän asti tuntunut. Syynähän haparoivaan liikkumiseen ja oikean rytmin hakemiseen on siinä, että olen tottunut ohjaamaan Nanaa, joka tulee äärimmäisen kiltisti myös huonompiin ohjauksiin korjaten mun virheitä ja tekee rataa siihen vauhtiin kuin minä itse ehdin. En ole tottunut ohjaamaan sellaista sähikäistä, joka Mysi on. Ensimmäistä kertaa tuntui, että olin oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Täytyy myöntää, että pienen taskuraketin ohjaaminen tuntui mielettömän makeelta, vaikka sainkin pinkoa niin lujaa kuin jaloistani vain eteenpäin pääsin. Jotain olen myös oivaltanut vihdoin valssin ajoituksesta, kun sitä on koko alkuvuosi treenattu, koska myöskään valssiohjaus ei tuntunut enää niin kömpelöltä tehdä. Mysin kanssa on oltava ohjauksen ajoituksessa niin paljon tarkempi, koska se ei osaa vielä niin paljon kuin Nana, jotta korjailisi mun virheitä Nanan tapaan. Ja hyvä niin.

 

Lepotauon jälkeen tehtiin pätkää 9-13. Pääsin hyppysuoralla toisen hypyn taakse asti ja Mysi pysyi hienosti aloillaan lähdössä. Olen alusta asti ottanut "tiukan linjan" lähdöissä eli liikkeelle saa lähteä vasta kutsusta. Tämä tuntuu kantaneen hedelmää, koska Mysi varastaa lähdössä tosi harvoin ja silloin ei tietenkään radalle lähdetä. Ihan huvittaa, miten vielä ennen joulua ajattelin, ettei Mysi pysyisi lähdössä paikalla ikinä. Tein treeneissäkin oikeastaan vain lentäviä lähtöjä, koska Mysi ei tykkää, että siitä pidetään lähdössä kiinni enkä halunnut tuoda lähtöhetkeen epämiellyttäviä fiiliksiä kiinni pitämisen vuoksi. Mutta kun aloin vaatia rauhoittumista ja paikallaan pysymistä myös agilitykentällä, niin yllätyin, kuinka pienellä työllä oppi lopulta meni perille ja kuinka paljon olin aliarvioinut Mysin kykyä odottaa. Pätkällä 9-13 suurin vaikeus oli toiseen takaakiertoon (13) irtoamisessa. Emme ole tehneet moneen viikkoon kunnolla takaakiertoja ja niitä täytyy muistaa vahvistaa.

 

Lopuksi treenattiin pariin kertaan esteväliä 13-16 ja erityisesti pussia palkaten sen jälkeen. Ollaan tehty pussitreeniä vielä kovin vähän ja kouluttaja pitikin pussia vielä auki. Laskeutuessaan pussi hipaisi Mysin takapäätä, mihin Mysi ei reagoinut. Takaaleikkaus ennen hyppyä 15 oli vähän haparoiva, mutta saatiin se kuitenkin onnistumaan ja Mysi putkeen 16.

 

Treenien päätteeksi tein Mysin kanssa muutaman harjoituksen keinulla keinulaudan päähän asti juoksemista. Keinun laskeutuva pää oli tuettuna paikoilleen vielä. Tarkoitus on vahvistaa ensin keinulaudan päästä niin huippu paikka, että Mysi hakeutuu sinne hanakasti, vaikka aikanaan suoritukseen lisätään keinun laskeva liike. Mysi pinkaisi hirveää kyytiä keinulaudan päähän namille.