Ei ole viime viikkoina juuri huvittanut kirjoittaa Mysin agilitytreeneistä. On tuntunut siltä, että olemme ottaneet takapakkia vireen hallinnassa nyt, kun olen ollut "omillani" ilman loistavan koutsin, Elina Rantakankaan, läsnäoloa ja neuvoja. Mysi on pari kertaa treenien aikana lähtenyt omalle juoksurundilleen pitkin välisermejä. Musta tietysti tuntuu siltä, että se tekee sitä koko ajan, vaikka todellisuudessa ne ovat olleet yksittäisiä lähtöjä. Ihanat treeniryhmäläiset ovat jaksaneet kannustaa ja kertoneet Mysin fiksautuvan koko ajan enemmän ja enemmän muhun ja tekemiseen. Varmaan ovat oikeasti oikeassakin, kun katsovat tilannetta ulkopuolisen silmin ja ilman sitä tunnelatausta, jonka itse tunnen. Totta on myös se, että niin kauan kuin annan Mysille töitä tehtäväksi, se keskittyy 110% tekemiseen. Mysi ei lähde silloin koskaan sekoilemaan eikä sitä haittaa kentällä liikkuvat häiriöt. Tauot ja hetket, kun minun pitäisi yrittää ottaa kouluttajan ohjeita vastaan, ovat hankalia. Viime viikkoina on treeneissä tuntunut siltä, etten pysty keskittymään ollenkaan omaan ohjaamiseeni, kun kyttään koko ajan Mysin virettä ja pysyykö sillä pää kasassa ja koira mulla käsissä. Se on toinen syy, miksi treeneistä kirjoittaminen on tuntunut hankalalta, koska en ole pystynyt keskittymään niinkään treenin sisältöön, vaan koiran viretilan hallintaan.
Viime maanantaina tehtiin kuitenkin tällaista rataa, osissa 3-5 ja 7-13. Pitkästä aikaa tuntui treeneissä siltä, että pystyn keskittymään ohjaamiseen. Mysi ei lähtenyt kertaakaan omille teilleen. Vaikutusta on varmasti myös sillä, että itse on rennompi ja ohjaan paremmin, kun keskittyminen ei mene koiran reaktioiden tarkkailuun.
Rengasta tehtiin alkuun ihan vain pari toistoa, koska renkaan alkuopetus on meillä vielä aivan tekijöissään. Maanantaina siirrettiin treenien aikana osa ulkokentän esteistä ulkokentille, joten käytiin tauolla treenaamassa Mysin kanssa rengasta "vauvarenkaalla", jossa ei ole renkaan kehikkoa ollenkaan, vaan rengas on betonissa kiinni. Myös Nanan kanssa renkaan opetus on aloitettu sillä eikä Nana ole tehnyt koskaan renkaalla virheitä esteen oikean suoritustavan opittuaan. Vauvarenkaan avulla on tarkoitus opettaa koiralle etsimään renkaan muoto ja menemään siitä läpi ja vahvistaa esteen suoritustapaa niin, että myöhemmin kisarenkaalle siirryttäessä koiralle on päivänselvää, minkä muodon läpi sen odotetaan menevän.
Pätkällä 3-5 treenattiin irtoamista kuolleelle lelulle. Mysi ei jäänyt katselemaan taakseen, vaan irtosi putkeen superhyvin ja putkesta hypyn yli palkalle. Pätkällä 7-13 treenattiin sekä valssi että sokkari muurin ja putken väliin. Valssilla Mysi lähti herkästi kaartamaan muurin ohi aluksi, mikä toki voi mennä ihan sen piikkiin, että ollaan tehty muuria ehkä kolme kertaa. Kun kutsuin Mysiä nimeltä, neiti tuli kuitenkin näpsäkästi täysmittaisen muurinkin yli. Sokkari tuntui kuitenkin yllättäen toimivan tähän kohtaan paljon paremmin.
Tulevaisuuden treenilistalle meni yhdeksi tärkeäksi kohdaksi putkijarrun opettelu. En tahdo kuitenkaan opettaa sitä Mysille, vaan pitää toistaiseksi fokuksen etenemisessä. Vaikka eteneehän tuo pikkuraketti nytkin superhyvin. Ihan pienistäkin tökkäyksistä irtoaa esteelle ja nytkin kävi hakemassa omia aikojaan hyppy-putki-yhdistelmää, kun ei ollut käskyn alla. Ilman putkijarrua tullaan kuitenkin häviämään tällaisissa kohdissa, joissa putkelta käännytään tiukasti takaisin päin, sekunteja. Mysi painoi niin hirveällä vauhdilla putkeen, että vaikka kutsuin sitä nimeltä heti sen mentyä sisään putkeen, se kääntyi vasta juostuaan useamman metrin ulos putkesta. Tarvetta putkijarrulle on tämän turbomoottorin kanssa!
Hypyllä 10 treenattiin merkkaukseen tuloa. Merkkasin Mysille hypyn riman yli kurottamalla ja etenin sitten jo kohti hyppyä 11. Hypylle 11 tein vastakäännöksen jostain lihasmuistista ja tajusin vasta sitten, ettei Mysille ole edes opetettu vastakäännöstä. Tein ohjauksen vanhasta tottumuksesta Nanan kanssa Mysin vasta irrotessa hypylle, mutta Mysi suoritti varmasti hypyn eikä jäänyt arpomaan mamin kummallisia liikkeitä. Ajoissa olevasta ohjauksesta huolimatta Mysi on niin nopea, että tuossa kohdassa en vain millään ehtinyt tekemään ajoissa sokkaria putken jälkeen, vaikka kuinka yritettiin. Ei riitä nopeus mun kintuissa Mysin kanssa. Takaaleikkausta treenattiin sitten loppuaika, koska se oli ainut toimiva ohjaus tähän kohtaan Mysin kanssa. Takaaleikkaus on ihan ensimmäinen treenilistan kohta, johon täytyy nyt perehtyä, kun päästään vapaaharkkaamaan ulkokentille. Se on Mysille jotenkin todella vaikea ohjaus. Putkihullu-neiti kääntyy putkestakin pois, jos takaaleikkaan putkella. Tämä asia on treenattava kuntoon pikimmiten.
Loppuun vielä toipilaan kuulumisia. Nanan parantuminen on edennyt hurjan hyvin. Suu on parantunut hyvin eikä edes tilanteeseen nähden tyypillistä veristä sylkeä ole erittynyt ollenkaan. Suuhuuhdetta Nana on tosin alkanut kammoamaan, mutta olemme silti kerta päivässä huuhdelleet leikkauskohtia. Metacamia Nanalle oli määrätty 3-5 päiväksi. Tänään oli päivä 3 ja jos pikkukettu ei vaikuta huomenna kivuliaalta, jätän antamatta lääkkeen, koska se on aiheuttanut Nanalle selvää ummetusta, vaikka olen lisännyt ruokaan normaalia enemmän kasviksiakin suolen toimintaa helpottamaan. Toipilaaksi Nana ei ymmärrä itseään ollenkaan, vaan pihalle yhtä aikaa Mysin kanssa livahdettuaan on bileet käynnissä alta aikayksikön. Käskyt lopettaa leikki kaikuvat kuuroille korville. Mahtaa tytöillä olla mielettömän kivaa, kun ne reilun viikon päästä pääsevät jälleen vapaasti yhdessä leikkimään!
4 kommenttia:
Huoh, niin tuttua tuo hankala taukoilu treeneissä. Noppa ei osaa rauhoittua ollenkaan, ja kun tekeminen loppuu, alkaa kaikenlainen omatoiminen häröily. Mm.toisten koirien tuijottelu ja pahimmassa tapauksessa äriseminen. Oon "ratkaissut" ongelman pitämällä Nopan jonkun käskyn alla tauon ajan tai namittamalla sitä säännöllisesti. Tosin eipä tuo mikään ratkaisu oo, kun taukoja ei saa käytettyä niiden oikeaan tarkoitukseen...
Mutta myös se kuulosti tutulta, että hommiin keskitytään 110 prosentilla! Se on makeeta se! :)
Voi pientä turbomoottoria :) Taitaa pikkumusta olla melkoista tulta ja tappuraa!! Ja kiva kuulla, että Nanakin on toipunut operaatiosta hyvin!1 Nyt vaan malttia neidille vielä hetkeksi, niin kohta pääsee taas rallaamaan :)
Pääasia, että intoa ja halua löytyy. Hallinta tulee ajan kanssa. meille vieläkin tauot hankalia, koira haluais tehdä ja antaa palautetta tasajalkaa hyppimällä ja haukkumalla, tekee itsenäisesti pari estettä ja palaa palautteen kera. Paras on, että menen lyykkyyn ja pitelen pannasta. Tuleepa kouluttajallekin olo, että nöyränä kuuntelee ;-) Putkijarru on paha, me harjotellaan sitä vieläkin. Ansa vaaatii kunnon jarrun hyvissä ajoin ennen putkea. Sanallinen käsky ja oman rytmin totaalinen muutos, jopa ihan seisahtuminen.
Kiitti kommenteista!
Taitaa olla sukuvika tämä, kun on hankalaa olla vain tekemättä mitään. ;) Namittamalla ja temputtamalla Mysi pystyy tauolla pitämään itsensä koossa, kun huomio suuntautuu tekemiseen, mutta sellainen yleinen hengailu kentän laidalla mun vaikka seuratessa muiden suorituksia ei onnistu. Mysi rääkyy ja pyrkii keinolla millä hyvänsä kentälle ja kerää hirveät kierrokset itseensä agilityn katselusta. Parempi ratkaisu on siis viedä koira autoon lepäämään rauhassa, niin koirakin saa sen lepotauon, mikä tarkoitus on.
Satu, Mysissä tosiaan riittää vauhtia. Se on niin hulluna agilityyn, että kun se pääsee esteille, niin sitä ei pidättele mikään. Se ei jää odottelemaan mua tai kysymään, ehdinkö mukaan. Jos en ehdi, se meni jo ja valitsi itse suoritettavat esteet.
Lähetä kommentti