Alkuvuoden kuulumisia

 

 

Blogi on jäänyt hävyttömän huonolle huomiolle syksystä alkaen. En ole jaksanut jaaritella treenikuulumisia ja muutoin meidän arjessa ei mitään merkittävää ole tapahtunutkaan. Olemme eläneet tavallista arkea tavallisine lenkkeilyineen ja temputteluineen. Treenejä en lähde puimaan nytkään, mutta totean vain lyhyesti, että olen niin onnellinen tuosta treeniryhmäpaikasta, joka Mysin kanssa viime syksynä saatiin. Ollaan menty paljon eteenpäin ja kun vielä itse saisin otettua itseäni niskasta kiinni kontaktien suhteen ja ehtisin joskus hallille vapaatreenaamaan, niin pikku hiljaa paketti alkaisi ehkä olla kasassa... No kevään tullen viimeistään, kun ulkokentille taas päästään. Paljastettakoon sen verran, että tälle vuodelle on ostettuna kisalisenssi. Nanaa kun ei enää agilitykentillä nähdä, niin kyllä se lisenssi on Mysiä varten hankittu.

Helmikuu toi tullessaan tytöille juoksut. Kilpaa nuo tuntuvat toisiaan liehittelevän ja tyrkyttävät itseään toisilleen. Mysi joko pitää itsensä äärettömän puhtaana tai sitten se ei oikeasti vielä vuoda, vaikka olen kuinka kytännyt.

Terveysrintamalta sen verran Nanan kuulumisia, että neidin purukalusto puhdistettiin kuluneella viikolla. Isojen yläposkihampaiden poistosta on nyt  hieman alle vuosi ja melko tiheästä hampaiden harjauksesta huolimatta alahampaat olivat jo alkaneet keräämään hammaskiveä. Ei ne hampaat turhaan siellä suussa ole ja isojen poskihampaiden poiston myötä myös purenta on muuttunut sen verran, että hampaat eivät enää puhdistu mekaanisesti purukalustoa käyttäessä entiseen malliin. Kunnostaudumme entisestään hampaiden harjauksessa (nyt tavoitteena oikeasti joka päivä!), mutta hammaslääkäri epäili silti Nanan hammaskaluston vaativat toimenpiteitä vuoden kuluttua uudelleen. Tylsää. Myös Mysillä on päässyt kertymään pikkuisen hammaskiveä yläkulmureihin, joten sama hammaslääkärivisiitti on sillä edessä vielä tulevan kevään aikana.

Loppuun pieni videopätkä tämän viikon treeneistä. Siinä näkyy, millä mallilla kepit nyt ovat. Ja näköjään en nyt kuitenkaan malta olla jorisematta, mutta olisin niin ehtinyt tuohon japanilaiseen, jos olisin vain lähettänyt kauempaa hypyille putkien välissä. Kuljen itse ihan liian lähellä hyppyjä ja koiraa, kun koira kuitenkin osaisi varmasti, vaikka työskentelisimmekin kauempana toisistamme.

Mysi 3.2.2015 from Janita on Vimeo.