Tässä on meidän Mysi! Viralliselta nimeltään Mysi on Pilvimarjan Szende. Mysi liittyi perheeseemme viime perjantaina. Mysi on ihan supermahtava pentu!
Tykkään hänestä ja hänen luonteesta koko ajan vain enemmän ja enemmän! Pieni sinnikäs vilkas raivopäinen taistelija, joka toisaalta osaa myös rauhoittua, kun kierrokset nousevat hurjiksi ja pennun nappaa syliin. Mysi tutustuu uusiin asioihin ja ihmisiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja arastelematta. Ihana pentu!
Luovutuspäivänä Mysi pääsi tutustumaan Kiljavan opistolle isoon sisäpalloiluhalliin eikä ollut moksiskaan isosta, avarasta ja kaikuvasta tilasta, vaan mennä touhotti tutkien häntä pystyssä pitkin hallia ja moikkaillen paikalla olleita ihmisiä, jotka rakensivat seuraavan päivän erkkaria. Eipä neiti ollut moksiskaan hälystä ja hälinästä ympärillä. Kotimatkan autossa torkkui ja heräsi pari minuuttia ennen kotiin tuloa. Mysi matkasi sylissä ja autoa olisi pitänyt lähtenyt tutkimaan samantien. Uuteen omaan kotiin marssi häntä pystyssä ja tutki rohkeasti koko asunnon. Ekana yönä tuli pienet itkut, kun käytiin nukkumaan, mutta seuraavat yöt meillä ollaan nukuttu yhtäjaksoisesti illasta aamuun itkuitta.
Nana oli perjantaina ihan fiiliksissä Mysin tulosta ja leikitti kovasti pentua ja tutki sitä. Viikonlopun aikana todellisuus siitä, että Mysi on tullut jäädäkseen, on valjennut Nanalle ja suhtautuminen pentuun on ollut nihkeämpää. Nana on aika mustasukkainen erityisesti minusta, ja yrittää keskeyttää leikin, kun Mysiä leikittää. Toisaalta, kun Mysille tulee itku (=kun vinkuu seuraa), on Nana ensimmäisenä tarkistamassa, mikä pennulla on hätänä. Mysihän fanittaa Nanaa ihan täysillä ja yrittää mm. päästä Nanan viereen nukkumaan. Toistaiseksi Nana on ylenkatsonut tällaista toimintaa ja vaihtaa nukkumapaikkaa lattialta sohvalle, kun Mysi yrittää vaivihkaa hiipiä viekkuun nukkumaan.
Tänään Nana on vaikuttanut mielestäni jo myötämielisemmältä Mysiä kohtaan. Aamu alkoi yhteisellä leikillä ja koirat viettivät tänään päivän kahdestaan kotona, tosin portilla eri huoneisiin erotettuna. Hirveä sydäntä särkevä huuto aamulla syntyi, kun lähdettiin töihin ja kovasti mietin, mitenhän päivä koirilla sujuu. Palasin kuitenkin työpäivän jälkeen hiljaiseen kotiin, molemmat koirat olivat nukkumassa. Mysi ei ollut tehnyt mitään tuhotöitä ja tarpeet oli tehty vain sanomalehdille. Nanakaan ei vaikuttanut yhtään stressaantuneelta, joten oletettavasti Mysi ei ole kiljunut koko päivää. Virtaa tytöissä kyllä riitti, kun mentiin ulos omalle pihalle, älytöntä rallia!
Mehän ollaan haaveiltu toisesta koirasta jo pitkään, ja viime kesän lopulla aloin vilkuilemaan tulevia pentueita. Mikä onni meille on sattunutkaan, kun lopulta saimme Mysin! Suuren suuri kiitos Sirpa-kasvattajalle, joka luotti tytön meille. Mysi on ihan super!
Nanan kanssa hain Koivukylän koiraharrastajien järjestämälle tokon alkeiskurssille. Jospa saataisiin vähän vinkkejä, kuinka lähteä opettelemaan tokoliikkeitä oikein. Toistaiseksi ollaan treenattu lähinnä perusasentoa ja seuraamista, hieman luoksetuloa ja paikkamakuuta myös. Tuntuisi kuitenkin hyvältä päästä treenaamaan "valvovien silmien alle", jotta liikkeet tulisi kerralla opetettua oikein. Jos vaikka jossain vaiheessa treenaisi tokoa ihan kisatavoitteellisesti...
Ps. Mysi 7,5-viikkoisena 1,6 kg.
3 kommenttia:
Kiva löytää sisaruksia :) Myös Noppa on sitä mieltä, että tarpeiden tekeminen ulos on täysin yliarvostettua! :D
Ihania kuvia suloisesta Mysistä! Se oli aina pennunkatselureissuilla se syliinkiipeäjä ja pusuttelija <3 Mulla taitaa olla pari kivaa kuvaakin pikku-Mysistä, jos haluat ne itselle?
Saimi, me oltiin tänään kaksi tuntia ulkona heti unilta heräämisen jälkeen, välissä käytiin vain syömässä päiväruoka ja takaisin tunniksi ulos. Ja tuo pirulainen vain vetää rallia pihalla ja kun tultiin sitten sisään, niin järkyttävä lätäkkö papereille. Kivakiva, ehkä se joskus tästä. :)
Saana, toki halutaan kuvia Mysistä. Kova pusuttelija ja syliinkiipijä tuo tyttö on edelleen!
Lähetä kommentti