Puolivuotias pikkumusta

 

Mysi-murunen täytti eilen jo puoli vuotta. Kuvat napsittiin tänään ja punnittiin pentu kotivaa'alla, jolla täysin tarkkaa lukemaa on vaikea saada. Mysi kuitenkin painaa näin 6 kuukauden iässä n. 3,9 kg. Säkää arviolta noin 31 cm. Nanan säkä on mitattu 33,5-34 cm ja sitä vasten arvioin pennun korkeutta, kun omaa säkämittaa ei ole. Pikkuinen kirppuhan tuo on, ja olen rehellisesti ihan sitä mieltä, että saisi kasvaa vielä sentin jos toisenkin. Se, mistä kuitenkin Mysissä pidän verrattuna Nanaan, on voimakkaampi rakenne. Raajojen luusto on vahvempi kuin Nanalla, jonka jalat on ihan tikut. Vaikka pentu on pieni, se on kaikin puolin tosi sopusuhtainen.

 

Viimeinen maitokulmuri irtonee tämän illan tai huomisen aikana. Se varmasti lähtisi myös itse nyppäisemällä jo irti, mutta en viitsi operoimaan suuta itse, jos pakko ei ole, kun nyt ollaan hammasharjoituksissa päästy siihen pisteeseen, että suuhun saa katsoa ja hampaisiin koskeakin. Turhaa takapakkia en viitsi ottaa. Hammaslekuriin ei kuitenkaan liene tarvetta.

 

Sisäsiisteydestä muutama sananen... Ihan täysin sisäsiisti pentu ei vielä ole, mutta kaukana siitä ei enää olla. Sisälle on tullut viime viikkoina oikeastaan vain muutamat "protestikakat". Kyllä vain, sillä nimellä niitä pieniä kikkareita kutsun, joita löytää aina samasta kohtaa mattoa, kun pennun on a) eristänyt imuroinnin ajaksi koiraportin taakse (koska pieni ärrieri on muuten hampaillaan kiinni imurin suulakkeessa, jolloin imurointi on kohtuullisen hankalaa) b) jättänyt kotiin lähdettyään ulkoilemaan/treenaamaan yksin Nanan kanssa. Muuten päivisin eikä öisinkään ole enää tarpeita sisälle tullut. Olen valmistautunut pieneen takapakkiin, kun loma ensi viikolla loppuu, ja koirille tulee silloin tällöin pidempi yksinolo keskenään työpäiviemme aikana. Itse kuitenkin palaan kesän sijaistuksien jälkeen omaan ohjaajan kolmivuorotyöhön, joka muuten on kohtuullisen p**seestä ajoittain, mutta koirien kannalta hyvä, koska pitkiä yksinoloja tulee harvoin, kun minun ja mieheni työajat limittyvät.

 

Muuten puolivuotias osaa istua, mennä maahan ja tulla luokse käskystä. Paikallaan olon alkeita aloitettiin viime sunnuntain pentukurssilla, ja tällä hetkellä pystyn ottamaan yhden askeleen taaksepäin ja palata pennun luo, niin että Mysi pysyy aloillaan. Toki katsekontakti säilyy koko ajan ja apuna on käsimerkkikin. Näyttelyremmin kaulaan laittaessa kolmatta kertaa, neiti osasi myös pönöttää aika kivasti aloillaan namia tuijotellen. Namit tälle pikkuahmatilla nimittäin maistuu paremmin kuin hyvin!

 

Hihnassa lenkkeillessä pentu osaa kulkea nätisti halutessaan, ja jos mitään kovin vauhdikasta ei ympäristössä tapahdu. Autot, pyöräilijät, juoksijat, jänikset, linnut, oravat puolestaan jahdattaisiin, jos lupa siihen olisi. Harjoittelemme siis edelleen liikkuvien kohteiden ohittamista... ja uskokaa tai älkää, mutta olemme myös edistyneet siinä. Toisinaan Mysi malttaa katsoa ohiajavia autoja aloillaan, kun itse pysähdymme. Tämän olen huomannut olevan yksi avainasemassa oleva tekijä tällä hetkellä. Kun auto on mennyt ohi, osaa Mysi ottaa katsekontaktin ja palkkaa tulee tietysti superisti, jos ei ole yrittänyt auton perään. Mysi osaa siis ottaa myös pyynnöstä katsekontaktin.

 

Muuten Mysi osaa leikkiä raivokkaasti ja täysin rinnoin. Leikkimiseen olemme pääasiassa keskittyneet ja monesti on tuntunut, että pitäisiköhän meidän harjoitella välillä vähän niitä istumisia ja maahanmenojakin. :D Mutta me tykätään leikkimisestä ja rakennetaan nyt meidän suhdetta leikin lomassa. Mysi palkkautuu lelulla hienosti. Agilitykentällä Mysi osaa juosta putken läpi ja tuosta on ehkä kasvamassa tulevaisuuden putkihullu, kun neiti siinä määrin juoksentelee putkien läpi myös ilman putkeen ohjaamista. Mysi osaa myös juosta hienosti siivekkeiden läpi ja lähteä takaakiertoon sekä seurata ohjaavaa kättä. Kotipihalla ollaan harjoiteltu valssia ja sylkkäriä ämpärin ympäri.

 

Mysin korvat ovat olleet liimattuna 9 viikon ikäisestä asti ja siitä huolimatta ne ovat sinnikkäästi nousemassa pystyyn. Hetken ehdin jo iloita, että edes toinen korva asettuisi oikeaan asentoon, kunnes sekin alkoi taas pontevasti nousta pystyyn. No, näyttelykehien loistavinta tähteä Mysistä ei ihan jo värivirheen vuoksi tule, joten korvista ei näyttelyura jää kuitenkaan kiinni. Silti jatkamme yritystä vielä hetken verran ainakin, koska omasta mielestäni oikea-asentoiset korvat tekevät myös osaltaan sheltillä toivotun suloisen ilmeen.