Mysi läpivalaisussa

Huonosti nukutun yön ja piinallisen pitkän perjantaiaamun jälkeen suuntasimme taskuraketin kanssa Animagi Pakilaan viime perjantaina aamupäivästä virallisiin terveystarkastuksiin. Tarkoitus oli kuvata lonkat, kyynärät ja selkä virallisesti sekä tutkia samalla polvet. Silmät Mysiltä peilataan ja sydän kuunnellaan myöhemmin kesällä. Agilityharrastuksen vuoksi tahdoin kuitenkin varmistua Mysin luuston terveydestä nyt heti, ennen kuin alamme treenaamaan kuormittavampia kontaktiesteitä tai keppejä.

 

Olin vähintäänkin hermostunut ja mahasi muljusi inhottavasti odotellessamme vuoroamme eläinlääkäriaseman odotusaulassa. Luulin oksentavani, jos emme pian pääsisi röntgeniin. Kun yhden koiran kohdalla on joutunut kohtaamaan sen, ettei koira olekaan täysin terve, niin jotenkin sitä pelkää suunnattomasti käyvän uudelleen niin. Siitäkin huolimatta, että toista koiraa etsiessäni tutkin linjoja paljon, paljon tarkemmin kuin Nanan kohdalla osasin tehdä. Siitä huolimatta, että liikkeistä ja olemuksesta ei päälle päin voisi nähdä koirassa olevan mitään vikaa. Siitä huolimatta että jo ajatus siitä, että salama osuisi kaksi kertaa samaan paikkaan, tuntuu absurdilta. Silti se pelotti. Aivan järkyttävän paljon.

 

Mysin kuvasi eläinlääkäri Jerker Mårtensson. Hän ihasteli Mysin lonkkien syviä nivelkuoppia ja kehui niitä. Selkäkuvia hän tutki pitkään, laski nikamia tarkasti ja vaikutti erityisen huolelliselta, kun kerroin Nanan selässä olevista muutoksista ja niiden vaikutuksista Nanan elämään. Hän ei löytänyt Mysin selästä mitään poikkeavaa tai huomauttamisen arvoista. Aloin hieman jo rentoutua. Kyynärnivelistä hän totesi lyhyesti, ettei näe pienistä kuvista niveltä aivan tarkkaan, mutta ne näyttäisivät olevan ok. Piru olkapäälläni lietsoi tietysti paniikkia ja pelkoa, että kyynärissä kaikki ei ole hyvin. Olin kauhusta kankea, kun kasvattaja hehkutti Facebookissa kaiken näyttäneen Mysin terveystarkeissa hyvältä. Vaikka niinhän minä itse kasvattajalle kerroin ja niin eläinlääkäri kertoi minulle. Niin asian piti olla. Ja silti minua edelleen pelotti, ettei kaikki olisikaan kunnossa.

 

Tänä aamuna unohdin ottaa verkkopankkitunnukset mukaan töihin siltä varalta, että lausunnot Mysin kuvista olisivat maksua vaille valmiit. Ja sitten klo 8.27 sähköpostiin kilahti viesti, että lausunnot on kirjattu ja odottavat maksua. Olen elänyt piinaavassa jännityksen ja paniikin välisessä olotilassa koko päivän. Siitäkin huolimatta, että eläinlääkäri totesi, ettei ole mitään syytä odottaa mitään ikävää yllätystä Kennelliitosta.

 

Lausunnon maksamisen jälkeen ruudulle ilmestyi niin helpottava ja onnelliseksi tekevä tieto:

Mysin lonkkanivel B/B, kyynärnivel 0/0, polvet 0/0! Virallista selkälausuntoa vielä odotellaan, mutta selkäkin siis epävirallisesti lausuttuna terve!

 

Sitten uskaltais kai seuraavaksi alkaa suunnitella keppi- ja kontaktiprojektia... :)