Nana pääsi viime sunnuntaina taas tokoilemaan ohjatusti, kun käytiin treenaamassa meidän murheenkryyniä eli noutoliikettä Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä, Jenni Korhosen vetämässä workshopissa. Ihan hävettää myöntää, kuinka vähän ollaan tokoiltu sen jälkeen, kun tammikuinen tokokurssi päättyi. Edellisenä päivänä kävi mielessä, pitäisikö tokoa muistuttaa vähän edes mieleen... Workshopissa ehdittiin käydä läpi tasamaanouto, metallinouto ja tunnistusnouto. Viimeiset 10 minuuttia käytiin teoriassa läpi, kuinka ohjatun noudon alkeita voi lähteä treenaamaan.
Tasamaanouto
Me päästiin heti ensimmäisenä näyttämään osaamisemme tasamaanoudossa. Suurimpana ongelmanahan meillä on noutoliikkeessä se, että Nanaa ällöttää aika tavalla ottaa suuhun tavaroita. Noutokapulahan oli alkuun tosi ällö ja vei jonkin aikaa, ennen kuin Nana otti kapulan edes suuhunsa. No enää kapulan suuhun nostaminen ei niin ällötä, mutta Nana ei edelleenkään mielellään kapulaa suussa pidä ja tiputtelee sitä siis pian suuhun nostamisen jälkeen. Tähän saatiin yksinkertaiseksi vinkiksi lähteä kasvattamaan kapulan suussapitoajan kestoa palkkailemalla vähitellen pidemmistä suussa pidoista. Tärkeää on vahvistaa myös luovutussanaa, jolla kapulan saa antaa suusta. Kun luovutussana on selkeä, tietää koira, milloin kapulasta saa irrottaa eikä sen tarvitse arvailla asiaa tiputtelemalla kapulaa.
Jenni vinkkasi tekemään myös vauhtinoutoja, jotta noutoliikkeeseen saataisiin säpäkkyyttä. Koska noutokapula on vähän ällö, ei Nana lähde noutamaan sitä samanlaisella innolla kuin suorittaa muita tokoliikkeitä. Vauhtinoudossa tarkoitus olisi hetsata koiraa, jotta se lähtee kapulalle vauhdikkaasti. Luovutuskäsky saa tulla samantien, kun koira on kapulan suuhun nostanut eikä vauhtinoutoja tehtäessä tässä vaiheessa tarvitse vaatia pitkää kapulan suussa pitoa.
Metallinouto
Metallinouto meillä oli aivan alkutekijöissä. Rehellisesti sanoen, kokeiltiin metallinoutoa ensimmäisen kerran workshopia edeltävänä iltana. Metallikapula luonnollisesti ällötti Nanaa alkuun, joten palkkasin edeltävänä iltana hampailla kapulan koskettamisesta enkä edes vaatinut kapulan nostamista suuhun. Nopeasti Nana ymmärsi, että vaikka materiaali kapulassa on eri, odotetaan siltä samaa työskentelyä.
Jennin tarkastelevien silmien alla Nana itse asiassa alkoi tarjota jo kapulan suuhun nostamista ja palkkailinkin sitten siitä Nanaa. Jenni ehdotti, ett näin alkuun voi palkata sekä metallikapulan nostamisesta että viimeiset toistot ihan vain kapulan koskettamisesta hampailla. Jenni rohkaisi myös melko pian vaikeuttamaan liikettä ja vaatimaan metallikapulan kohdalla samaa kuin tasamaanoudossa.
Jenni kehotti treenaamaan metallinoutoa aina vain muutaman toiston aivan superpalkalla, koska metallikapula suussa tuntuu huomattavasti inhottavammalta kuin puukapula. Mieluummin 3 toistoa superpalkalla kuin 15 toistoa pienellä palkalla. Metallikapulan inhottavuuden vähentämiseksi on tärkeää, että kapulan lämmittää käsissään ennen koiralle antamista.
Tunnistusnouto
Ehdittiin jokaisen koirakon kohdalla treenaamaan vielä tunnistusnoutoa pari kertaa. Jenni painotti, että tärkeää on palkata koiraa haistelusta ei niinkään noudosta. Mielellään noutava koira muuten helposti nappaa ensimmäisen suuhun napattavan kapulan haistelematta sen huolellisemmin. Koiraa voi palkata jo ihan haistelusta, ei vain kapulan palauttamisesta ohjaajalle.
Nana käyttää nenäänsä liikkeessä hyvin ja lähtee etsimään kapulaa enemmän nenän kuin silmien avulla. Jenni rohkaisi vaikeuttamaan liikettä Nanan kohdalla nopeaan tahtiin. Kapulaa voi esimerkiksi hyvin alkaa piilottamaan jo ruohikkoon. Myös hajuttomia kapuloita voisi lisätä treeniin häiriöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti