"Se menee rataa"

 

Tällaista rataa treenattiin maanantaina. Kontaktiesteillä vaihtoehtona oli putki niille, jotka eivät vielä kontaktiesteitä tee eli mm. meille. Mysillähän on treenipaikka seuran penturyhmässä, vaikka eiväthän nämä meidän "pentuset" enää niin pentuja ole. Ryhmässä treenaavat koirat ovat kaikki muutaman kuukauden sisään syntyneitä. Kaikki ryhmän koirakot ovat kehittyneet hurjasti kevätkauden aikana! Penturyhmä ei ehkä enää aivan kuvaa ryhmää, ei iän, mutta ei myöskään osaamistason perusteella. Viime maanantain treeneissä toisen treenikierroksen haasteena oli mennä rataa niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu ja vauhti pysyy yllä.

 

Sitä ennen kuitenkin treenattiin rataa pätkissä. Mysille vaihdettiin virallisen renkaan tilalle "baby-rengas", jossa siis pelkkä rengas on kiinnitetty jalustaan, kehikkoa renkaan ympärillä ei ole hämmentämässä. Mysin kanssa treenataan rengas ensin baby-vaihtoehdolla, jotta Mysi oppii etsimään renkaan muodon ja hakeutumaan sen läpi. Rengas sujui upeasti myös ensimmäistä kertaa osana rataa, mutta hankaluuksia meillä muuten tulikin jo heti renkaan jälkeen. Vaikka yritettiin mitä rytminmuutoksia ja muita poppaskonsteja, joilla Mysi tulisi ohjaukseen 3. hypylle, sujahti pieni musta sähikäinen joka ikinen kerta putkeen renkaan jälkeen. Putket ovat vain Mysistä maailman parasta. Mysiä ei kääntänyt hypylle edes se, kun kouluttaja meni kyykkyyn putken suun eteen estääkseen Mysin putkeen pääsyn. No, eihän Mysi tosiaan putkeen päässytkään, mutta paineli määrätietoisesti kohti kouluttajaa (=putkea) ihan täysiä. Pysäytti kuitenkin parin kymmenen sentin päähän kouluttajasta, kun tämä ei todella väistänyt Mysiä. Mysihän ei tästä pitänyt, vaan seuraavana alkoi määrätietoinen komentaminen haukulla, että "putki auki, oon menossa sinne!". Nojoo, rata pääsi kuitenkin jatkumaan hypyille, kun kouluttaja ei Mysin vaatimuksia ottanut kuuleviin korviinsa. Hypyn 7 ja renkaan väliin tein sokkarin, joka kuulemma alkaa olla meidän bravuuri.

 

Pätkä putkelta 9 hypylle 13 ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Mysi irtosi hyvin hypylle 12, vaikka itse olin etäällä Mysistä. Ihan uutena esteenä ekaa kertaa tuli pöytä. Mysi ei tuntunut ymmärtävän moisesta kapistuksesta alkuun mitään, vaikka kotona olen sen yllättänyt joitakin kertoja kiipeilemästä mm. olohuoneen pöydällä ja tv-tasolla, jotka ovat suunnilleen saman korkuisia kuin agilitypöytä. Laitoin pöydän päälle nameja, joita Mysi epätoivoisesti yritti kurkotella etutassut pöydällä, mutta takajalat tiukasti maassa. Lopulta ei auttanut muu kuin nostaa Mysi pöydälle. Pöydällä kerran käytyään sinne meneminen ei tuottanut enää ongelmia, vaan Mysi hyppäsi sinne reippaasti vauhdilla.

 

Putken 16 hakeminen vaati voimakkaamman työntöliikkeen multa putkea kohti, koska Mysillä oli mielessä valmiina malli, että putkesta tultua mennään hypylle 10. Haki kuitenkin putken ongelmitta, kun oma ohjaus oli riittävän selkeä. Putkesta 16 putkeen 17 mentäessä olikin hieman jännempi tilanne, sillä agilitykentän väliaidan takana on pk-treenikenttä, josta iso beauceron bongasi Mysin ja hurjistuneena juoksi haukkumaan väliaidan luo Mysille. Beauceron juoksi aidan toisella puolella Mysiä "jahdaten". Itse vaan sain olla ihan superylpeä pienen turbomoottorini työmotivaatiosta. Se ei korvaansa lotkauttanut, ottanut minkääntasoista häiriötä beauceronista, vaan paahtoi menemään radan loppuun juuri niin lujaa vauhtia, kuin muutenkin kintuistaan pinkoo. Mysi ei kääntänyt päätään kertaakaan toista koiraa kohti. Ihan mieletöntä!

 

Toisella treenikierroksella olikin sitten vauhtikierros ja haasteena tosiaan tehdä rataa niin pitkälle, kun homma pysyy hallinnassa ja vauhti yllä. Mysin kohdalla kouluttaja meni taas tukkimaan 3. hypyn kohdalla pääsyn putkeen. Mysin kanssa ei olla treenattu vielä ollenkaan "palkkaamattomuutta" eli sitä, että palkka tulee vasta pidemmän ratapätkän päätteeksi. Olen palkannut Mysiä radalla tiuhaan, n. 3-6 esteen mittaisista pätkistä. Yllätykseksi me pystyttiin tekemään koko 20 esteen rata läpi ennen palkkaa. Palkaksi näin upeasta suorituksesta superriehakkaat ja pitkät leikit. Mysi sai kehuja estehakuisuudestaan ja että "se menee jo ihan oikeaa rataa!". Vauhti ei Mysillä laskenut missään vaiheessa eikä se vilkuillut, tuleeko palkka jo pian tms. Minä sain kehuja määrätietoisesta ja selkeästä liikkumisesta ja ohjaamisesta, se kuulemma tukee myös Mysiä radalla paljon.

 

Ennen agilitytreenejä käytiin taas Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa näyttelyharjoituksissa. Treenit menivät ihan hyvin, vaikka edelleen Mysiä jännittää vieraan ihmisen kosketus pöydällä. Mysi antoi kuitenkin ihan nätisti koskea kaulaan ja kylkiin. Vieraan kosketusta päähän Mysi kuitenkin vierastaa vielä huomattavasti enemmän ja se aiheuttaa Mysissä voimakkaan väistöliikkeen. No, onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa harjoitella ennen oikeaa kehää.

 

Näyttelykehästä puheen ollen, myös Nana on ilmoitettu samaiseen näyttelyyn ja nyt neiti on viimeisen viikon pudottanut oikein urakalla pohjavillaa. Takaosa pepun päältä alkaa jo muistuttaa rottaa, tosi hienoa... Onkohan Nana ollut kertaakaan näyttelykehässä täydessä turkissa? Nanalla kun kuitenkin on nätti, runsas, mutta kohtuullinen turkki, niin harmittaa viedä kehään koira, jonka turkista tuuheus on tippunut pohjavillan mukana pois.

 

Nanalta jäi ohjatut tokotreenit väliin tällä viikolla mun töiden vuoksi, koska treeniryhmistä tuli infoa niin myöhään, että työvuorolistat oli jo tehty ja mulle napsahtanut iltavuoro treenipäivälle. Ensi viikollakin ohjatut treenit jäävät meiltä väliin, kun ryhmätreenien tilalla olisi ollut Riikka Pulliaisen tehovalmennus. Koulutus meni niin nopeasti täyteen, että ei ehditty mukaan. :(